ALLE 2 KK HÄIHIN - MIKÄ TILANNE?

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Niin se aika vaan kuluu, kesäloma/työttömyys on alkanut ja häät sen kun lähenee! Joskus tammi-maaliskuussa mulla oli hyvinkin neutraali ote häihin, sillä mitään ei silloin oikein saanut häiden osalta aikaiseksi eikä silloin oikeastaan kiinnostanutkaan. Tämä hääfiilis jotenkin vain aina välillä on "on" ja välillä "off". Mutta varsinkin nyt touko-kesäkuussa hommat on alkanut taas rullaamaan eteenpäin, mikä on oikeastaan todella hyvä, koska kohta saattaa tulla jo kiire! Ja mä en halua, että tulee kiire. Kun tilatut koristeet, kutsut ja asusteet on ostettu ja ne on saapunut postissa, niin tässä on tullut jo sellaisia ajatuksia, että hyvähän tästä tulee! Aiemmin kun oli enimmäkseen niitä ajatuksia, että miten ihmeessä me saadaan meidän häistä sen näköiset, kun oikeasti halutaan... Mutta ihmeesti ne häät alkaa konkretisoitumaan, kun koristeita näkee livenä, eikä vain siinä tietokoneen ruudussa.

Kävin äskettäin merkkaamassa tuonne Wedding-osioon jo tehtyjä asioita, ja aika mukavasti niitä sinne saikin jo merkkailla! 

Kutsut oli ehdottomasti se stressaavin tekijä tässä. Tilasin ne Zazzlelta, josta olin löytänyt hyvän mallin oikealla teemavärillä ja olinkin jo suunnitellut tekstin valmiiksi kuukausia aiemmin. Mutta. Kimmon tehtävänä oli hommata meille pappi. Ja siinä kesti hieman kauemmin, kuin olin ajatellut. Lopulta kun Kimmo sai aikaiseksi soitettua meidän toivomalle papille, se olikin jo varattu siksi päiväksi. Tämänhän olisi jo voinut arvata.... Noh, minä sitten lopulta soitin seurakunnalle itse ja sain varattua toisen papin 5 minuutissa. Eli tuleville morsiammille vinkiksi - älkää jättäkö mitään supertärkeää miehen järjestettäväksi, jos mies on saamaton. Kun pappi ja kellonaika oli tiedossa, niin uskalsin vihdoinkin tilata kutsut. Zazzleen olin tyytyväinen, kutsut oli just sitä mitä piti, toimitus vain kesti 3 viikkoa.


Hääpuvun muokkaus tehdään heinäkuussa, vihkisormuksen ostin häämessujen alesta tammikuussa, manikyyri on varattu, hääyö hotellissa varattu, kukat tilattu, osa juomista ostettu, koemeikki ja -kampaus sovittu, rusketusprojekti aloitettu ja aikalailla kaikki koristelut on tiedossa, mitä nyt vähän joutuu asian eteen askartelemaan. Tekemättömien listalla on vielä Kimmon puvun ostaminen, menun sopiminen cateringin kanssa (vaikka sekin ollaan jo Kimmon kanssa mietitty), sekä itse päivän tarkempi ohjelma. Siinä kai kaikki suuremmat tekemiset? Valokuvaajan ja hääkakun tekijän kanssa pitää luonnollisesti vielä treffata... Mun koruihin en ole ihan 100% tyytyväinen tällä hetkellä, pitää katsoa, jos tulisi paremmat vastaan. Hyvät olkaimettomat rintsikat tarvitsen myös, mutta nämä nyt on näitä ostoksia, jotka hoituu helposti. 

Kengät ostin muuten maaliskuussa Espanjasta, ja niihin oon ihan pirun tyytyväinen!


Berliinin matkan parhaimmistoa: Beelitz-Heilstätten

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Ja Berliinin vinkit sen kuin jatkuvat. Täältä voit tosiaan lukea ensimmäisen osan. 

Rakotzbrücken jälkeen ajettiin siis kahden tunnin matka Beelitz-Heilstätten -nimiseen paikkaan, joka on vanha, hylätty sairaala Potsdamin lähellä. Navigaattori löysi perille todella helposti ja minä olin kameran kanssa valmiina kuvaamaan!


Historiasta sen verran, Beelitz-Heilstätten toimi sairaalana jo ensimmäisen maailmansodan aikana, ja varsinkin tuberkuloosipotilaita hoidettiin siellä paljon. Keskellä metsää olevan sairaalan ajateltiin antavan potilaille raikasta ilmaa ja tilaa parantua. Hoidettiinpa siellä myös Hitleriä I. maailmansodan aikana. Toisen maailmansodan jälkeen Beelitz-Heilstätten oli Neuvostoliiton sairaala, joka lopulta hylättiin 90-luvun alkupuolella. Tämä oli mun mielestä kaikista uskomattominta - että parikymmentä vuotta hylättynä ollut sairaala voi olla noinkin huonossa kunnossa. Totta kai vandalismi on vaikuttanut paljon ja joka puolella olleet graffitit tuo omaa osaansa tuohon ulkonäköön, mutta kuitenkin! Vaikuttava tausta niin kuville kuin elokuville - Pianisti-elokuvaa on muun muassa kuvattu tuolla. Vuonna 2015 sairaalan yläpuolelle rakennettiin kävelysillat, joilta pystyy hyvin näkemään koko sairaalan ja metsän ylhäältä päin. Heti, kun näin tästä paikasta kuvia, tiesin, että mun on pakko päästä tuonne! 

Paikalla järjestetään myös pitempiä ohjattuja valokuvauskierroksia sisätiloissa, mutta vain tiettyinä päivinä. Meidän ollessa tuolla tarjolla oli pelkästään minikierros, joka kesti kuitenkin puolisentoista tuntia. Kierros oli vain saksaksi, mutta mä halusin ehdottomasti siihen, koska muuten ei oltaisi päästy tutustumaan kirurgia-rakennuksen sisätiloihin ollenkaan. Ja mä halusin päästä sisälle! Hinta ei todellakaan ollut paha, 5€ per henkilö, joten siellä me kierrettiin Kimmon kanssa muiden saksalaisten kanssa. :) Opastettu kierros kiersi suurimmaksi osaksi sairaalan ympäristöä ja välillä pysähdyttiin kuuntelemaan opasta. Osataan molemmat Kimmon kanssa saksaa (ja oonhan mä myös saksan opettaja...), mutta täytyy myöntää, että niin monipuolinen mun sanasto ei saksassa ole, että olisin kaiken ymmärtänyt! Mutta tehtiin hyvää yhteistyötä; minä ymmärsin aina jotain ja Kimmo jotain. Jos ei ymmärtänyt jotain tai keskittymiskyky oli herpaantunut, niin kysyi vaan toiselta ja yhdessä saatiin hyvä kokonaiskuva oppaan tarinoista. Kirurgiatalossa vierailu oli loppujen lopuksi todella pikainen, mutta niin, 5 euron hintaan olin oikein tyytyväinen tähän historia-pläjäykseen.


Beelitz-Heilstättenistä on vain tunnin ajo takaisin Berliiniin, joten paluumatka sujui nopeasti ja päästiin palauttamaan vuokra-auto jo ennen seitsemää. Hyvinkin vaivatonta siis, suosittelen kaikille tälläistä päiväreissua! Siitä vielä illalliselle juttelemaan päivän tapahtumista, niin olihan tuo kyllä ehkä reissun paras päivä! Niin hyvä, että tätä kirjoittaessa ärsyyntyy hieman, vois lähtä takaisin vaikka heti ;D

Jäinen meri

torstai 23. maaliskuuta 2017

Tuolla meidän karvaisella lapsella on sen verran paljon energiaa, että päivälenkit on pakko olla pitkiä.   Jos päivälenkki olisi vain puolisen tuntia, niin kotona saisi koko ajan heitellä palloa tai viihdyttää jollain muulla tavalla. Väinö on kuitenkin arkipäivisin sellaiset 6-8 tuntia yksin meidän ollessa töissä, joten ei ihme, jos tuollaisen yksinolon jälkeen haluaa vähän tekemistä ja huomiota. Joten uskokaa, sitä pääsee paljon helpommalla, kun Väinöä käyttää vähintään tunnin lenkillä. Saa tehdä ruokaa ja syödä rauhassa, kun toinen nukkuu päikkäreitä rankan lenkin jälkeen :D Hyvin usein me käydään koirapuistossa tai meidän kodin takana olevassa metsässä juoksemassa, mutta tänään torstaina me mentiin meren jäälle!

Sain pienen ahaa-elämyksen, kun näin mun kaverin instagrammissa kuvan Oritkarin ulkoilumahdollisuuksista. Jäätyneelle Perämerelle on tosiaan tehty niin retkiluistelurata, hiihtoladut ja koirienulkoilutusreitti! Sen olin kuitenkin tiennyt, että jäällä on aina talvisin autotie Oulunsalosta keskustaan... Jotta Väinön energiat sais siis johonkin laitettua, niin pakkasin töiden jälkeen koiran autoon ja ajettiin Oritkariin parkkiin. Merellä olikin niin hiihtäjiä, luistelijoita, pilkkijöitä kuin koiranulkoiluttajia. Mitään selkeää reittiä en kyllä meille löytänyt, mutta otin suunnaksi horisontin ja käveltiin rauhassa siellä sun täällä frisbeetä heitellen. Ja sen verran täytyy ehkä kehaista, että vaikka Väinö olikin vapaana ja näki kaukana muita koiria, niin sen verran on opetus mennyt perille, että niiden muiden koirien perään lähtiessään Väinö totteli käskyä ja tuli takaisin mun luo <3


Berliinin matkan parhaimmistoa: Rakotzbrücke

maanantai 13. helmikuuta 2017

Viime lokakuussa matkustettiin siis syyslomalla Berliiniin, jo toistamiseen. Ihastuttiin molemmat Berliiniin ja kaupungin fiilikseen, ruokaan ja paikkoihin jo kesällä 2015, mutta koska pidennetty viikonloppu ei mitenkään riitä Berliinin läpikäymiseen, niin matkustettiin sinne uudestaan. Tällä kertaa oltiin kaupungissa taas 3 yötä, mutta koska lento saapui todella aikaisin Berliiniin ja lähtö oli vasta illalla, saimme matkasta ns. kaiken irti. Mitään samaa ei oikeastaan tällä toisella reissulla tehty - haluttiin kokea uusia asioita ja avartaa sitä meidän Berliinin näkemystä. Tosin täytyy myöntää, että meidän hotellin lähellä sijaitsi todella hyvä döner paikka: kesällä 2015 käytiin siellä kahdesti syömässä ja niin käytiin nytkin kahdesti... :D

Yksi uusista kokemuksista tehtiin reissun kolmentana päivänä, kun vuokrattiin auto ja lähdettiin ajamaan Saksan kuuluisia moottoriteitä pitkin hieman etelään. Auton vuokraus oli muuten erittäin simppeli homma. Ei oltu edes vuokrattu autoa etukäteen, vaan luotettiin siihen, että hotellin lähialueen monista autovuokraamoista löytyisi meille sopiva pirssi. Herättiin aamulla superaikaisin ja heti seiskan jälkeen oltiin jo kyselemässä ensimmäisestä paikasta, Herztiltä, autoa. Yhden päivän vuokraus pikkasen paremmalla vakuutuksella maksoi noin satasen. Autona meillä oli Ford Focus, jonka vuosimallia en kyllä nyt muista, mutta hieno ja nopea se oli. Vai miltä hierovat penkit kuulostaa teistä?

Aluksi Kimmo ajeli hieman varovaisesti moottoriteillä, mutta kun 130 kilometrin tuntivauhdissa oikeastaan kaikki autot ohitti meidät suvereenisti, niin lopulta se nopeusmittari näyttikin jo hieman isompia lukemia. Ja silloinkaan me ei ohiteltu muita, vaan ajettiin mukana.


Maisemat oli aivan upeat! Nähtävästi Saksassa on tapana istuttaa puita teiden varsille, koska pikkukylien teiden molemmilla puolilla oli puita, jotka ihanasti kehysti syksyn väreillä koko maiseman.

Päivän ensimmäisenä kohteena meillä oli Rhododendronpark ja siellä Rakotzbrücke. Puisto sijaitsee  kahden tunnin ajomatkan päässä Berliinistä ja se on vain 6 kilometrin päässä Puolan rajasta. Paikalle oli todella helppo löytää. Navigaattori auttoi parkkipaikalle asti ja sieltä olikin sitten selkeät ohjeet sillalle. Puistoon on muuten ilmainen sisäänpääsy. Ja olihan se silta upea! Vaikka ei tietäisikään tuon niin sanotun pirun sillan tarinaa, niin moni on varmasti nähnyt kuitenkin siitä kuvan. Mun päämissio puistossa olikin ottaa yhtä hieno kuva, kuin muut ammattikuvaajat.


Puisto oli loppujen lopuksi yllättävän pieni, joten siellä ei kauhean kauan kierrelty. Matka jatkui taas länteen päin - pysähdyttiin vain Lidlissä, josta löytyi tutunnäköisiltä käytäviltä evästä, ja sitten kulutettiin taas moottoritietä. Mutta voin todellakin suositella tälläistä päiväreissua! Berliini ja Saksan maaseutu on kuitenkin niin erinäköistä, että oli mukava nähdä muunlaisiakin paikkoja samalla matkalla. Meidän seuraava kohdekin kun oli niin mielenkiintoinen. Siitä kuitenkin lisää sitten joskus toiste. 

TERVEELLISESTÄ ELÄMÄSTÄ

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kun edellisestä postauksesta on kulunut 3 kuukautta, ajatukset jatkamisesta vaihtelee "kehtaako sitä enää kirjoittaa" ja "mistä aiheesta sitä aloittaisi" välillä. Noh, täällä sitä taas ollaan ja näpytellään. Mä tosin arvasinkin jo aiemmin, että välillä ei vaan ole aikaa tai kiinnostusta kirjoittaa. Arki on välillä kuitenkin aika hektistä - oon tosin oppinut jo olemaan stressaamatta liikaa töistä. Tämä tosin piti oppia kantapään kautta noin vuosi sitten.

Parit reissukuvat odottaisi tuolla julkistamistaan, ja hirveästi tekisi mieli aloittaa niistä suoraan. Mutta aloitanpas kuitenkin siitä arjesta! Koska tuntuisi tyhmältä aloittaa lokakuun tai joulukuun tapahtumista verrattuna tammi/helmikuun asioihin...

Tammikuusta eteenpäin hääkunto on nimittäin ollut hyvinkin paljon mielen alla! Tai itse asiassa asiasta ei tartte edes puhua sanalla "hääkunto", vaan oikeasti se olisi "parhaassa kunnossa ikinä". Ikää alkaa kuitenkin tulla koko ajan enemmän ja enemmän, ja vaikka ikä ei todellakaan ole mikään este, niin ajattelin kerrankin olla oikeasti siinä kunnossa, missä oon jo pari vuotta halunnut olla. Homma alkoi jo syksyllä ihan sujuvasti, sillä urheilin hyvin ja herkut jätin pois. Vaaleaa leipää en olekaan  paria kertaa lukuunottamatta syönyt yli vuoteen... Joulukuussa hommat kusi ja suklaata meni oikeasti ihan järkyttävä määrä. Opettajanhuoneessa kun on vielä vähän väliä jotain herkkua tarjolla. Urheilut sain sentään pidettyä samana, joten jotain positiivista joulukuussa kuitenkin oli.





Uuden vuoden jälkeen homma taas jatkui. Mulla on yksi herkkupäivä per kuukausi ja se on vielä pitänyt. Ja täytyy myöntää, että kun tammikuussa ystävien häissä pidin herkkupäivän ja söin kaikkea ihanaa (siinä oli kyllä paras häämenu, mitä mulle on tullut vastaan!), niin se mahakipu oli jotain aivan kauheaa. Joten herkuttomuus on siinäkin mielessä paljon parempi vaihtoehto mulle - ennen kovat mahakiput oli mulle melkein arkipäiväistä.

No miten mun syönnit sitten eroaa aiemmasta? Kaikki rasvaiset ja pikaruoat on pääasiassa jäänyt pois. Vaikka se viikonlopun kiinalainen buffet olisikin niin parasta, niin eniten me kuitenkin syödään kotona ihan sitä perus kotiruokaa. Pasta ja leivät on ruista tai täysjyvää, jogurtin sijasta on rahkaa ja muutenkin kaikki sokeripitoiset on jääneet pois. Mitään hirveän tarkkaa listaa en ole alkanut tekemään mun syömisistä, enkä todellakaan laske mitään määriä, mutta pizzan, hampurilaisten, kiinalaisen ruoan ja karkkien poisjättö on ollut jo kova juttu! Mun uusi lemppari on muuten bataatti.

Töiden, Väinön ja kodinhoidon lisäksi urheiltua on siis tullut tehtyä arjessa ihan kohtuullisesti. Näistä syistä iltaisin ei hirveästi ole ollut motivaatiota alkaa kirjoittelemaan. Ei tuohon siivoamiseenkaan ole  kyllä ollut paljoa motivaatiota... Joten mistäpä sitä edes välillä olisi kirjoittanut? Tähän tekstiin sain kuvituksen mun uusista urheiluvaatteista, koska ne nyt vaan oli niin siistit :D


Kuusi viikkoa on siis tullut nyt reippailtua ja syötyä terveellisesti ja kilojakin on hieman lähtenyt. Tosin ei välttämättä edes tarvitsisi lähteä, saisi tulla lihaksena takaisin. Mutta farkut istuu kyllä paremmin! Eli eiköhän sitä häihin mennessä ainakin olla ihan hyvässä kunnossa. 

Päätavoitteena tässä olisi kuitenkin ehkä se, ettei hommat mene päin prinkkalaa heti häiden jälkeen. 
Made With Love By The Dutch Lady Designs