HÄÄT

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Koska haluan pitää tän blogin jonkinlaisena julkisena päiväkirjana/muistutuksena itselle siitä, mitä kaikkea sitä on oikein tehnyt ja ajatellut asioista, niin VIHDOINKIN ajattelin kirjoittaa tänne jotakin meidän häistä. Koska onhan niistä jo kohta kaksi kuukautta - hups! Päätinkin kirjoittaa muutaman sanasen niistä asioista, joihin me oltiin erityisen tyytyväisiä meidän häissä ja mihin ehkä muidenkin kannattaisi panostaa. 

Eli, meidän häät oli 5.8. ja kaikki meni juuri niinkuin suunniteltiin! Haluttiin mahdollisimman rennot häät, ja sellaiset juuri saatiin! Mietittiin häiden jälkeen yhdessä, mitkä oli ne parhaat jutut, jotka teki meidän häistä juurikin meidän näköiset ja onnistuneet, ja ne oli nämä:


- Juhlapaikka. Meidän vihki- ja juhlapaikkana oli Varjakan Kartanon Paviljongi Oulunsalossa. Varattiin se aikalailla 2 vuotta ennen, koska tiesin jo ennen kihloja, että haluan mennä siellä naimisiin ja muita paikkoja ei lopulta edes käyty katsomassa. Paviljongissa yhdistyi just täydellisesti sisä- ja ulkoilmat, ja itse paikka oli muutenkin niin upea, ettei se hirveästi kaivannut koristeita. Vihkiminen tapahtui tosiaan pihapiirissä ja onneksi ei satanut, koska silloin oltaisiin jouduttu ottamaan plan b eli kartano käyttöön - ja sitä ei haluttu, siellä oli nimittäin pieniä huoneita ja näin ollen kaikki vieraat ei olisi nähneet hyvin vihkimistä. Illalla kyllä hieman ripsi vettä, mutta siinä vaiheessa se ei enää haitannut ollenkaan!

- DJ. Me päätettiin varata DJ hoitamaan musiikin koko päivän ajaksi, ja meno oli huippua! Ruokailun ja alkuillan aikana oli hyvää ”hissimusaa” ja loppuillan DJ soittikin sitten jokaisen makuun jotain. Kenenkään ei tarvinnut huolehtia musiikista tai taistella Spotifyn soittolistojen kanssa, vaan saatiin luottaa ammattilaiseen tässä asiassa. Muutenkin DJ oli sopivan rento vaihtoehto meille. Plussaa myös siitä, että juhlapaikalla ei ollut omia äänentoistolaitteita valmiiksi - oltaisiin jouduttu ne jotain kautta kuitenkin hommaamaan, niin nyt ne tuli hienojen spottivalojen lisäksi DJ:n kautta. 


- Valokuvaaja. Kaikki muutkin sitä korostaa, niin mäkin. Meillä oli alunperin varattuna toinen (halvempi) valokuvaaja, mutta lopulta sain miehen suostuteltua toiseen parempaan (Harri Rauhanummi Linnan Juhlakuvasta, osa näistä kuvista siis hänen ottamia), jonka tyyli miellytti paljon enemmän. Ja kyllä kannatti panostaa! Treffattuamme Harria hääviikolla, mieskin totesi autossa, että ”olitpa hyvän kuvaajan varannut, jäi tosi mukava ja ammattitaitoinen fiilis!” Hääpäivänä Harri otti kuvia todella vaivihkaa ja oli saatujen kuvien mukaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuvat saatiin myös itselle heti seuraavan viikon keskiviikkona!?! Supernopeaa toimintaa.

Lisäksi, koska mun hyvä ystävä Elisa Kaurala on niin mahtava valokuvaaja, otti Elisakin meistä sitten iltapotretit. Näin varmistin, että ystävä sai juhlia häävieraana rauhassa, mutta saatiin myös nauttia hänen kuvaustaidoistaan! Osa tämän postauksen kuvista siis Elisan ottamia. (Ja tässäpä siis teille oululaisille kehut peräti kahdesta häävalokuvaajasta.)

- Baarimikko. Hommattiin meidän hääbaariin baarimikko hoitamaan avecit, boolit, juomat ja iltapalan laitto. Koska halusin vähentää mun siskon (joka oli kaasona) ja bestmanin hommia mahdollisimman paljon, baarimikko oli tähän paras ratkaisu. 6 vuotta baarimikon hommia tehneenä mulle oli myös jotenkin kunnia-asia, että se baari juomineen toimi :D



Noista neljästä asiasta me oltiin eniten tyytyväisiä! Toki ruoka oli todella hyvää, kampaus ja meikki oli aivan loistavat, kukat onnistui just niinkuin halusinkin ja mitään turhaa en ainakaan omasta mielestäni ostanut/väkertänyt. Senkin voisin vielä mainita, että tehkää hyvät aikataulut ja suunnitelmat! Vaikka ne ei todellakaan tule pitämään loppupeleissä, niin hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Mua hieman jopa hävetti, kuinka tarkat ohjeet annoin valokuvaajalle, floristille, cateringille ja baarimikolle…! Mutta näin opettajana se oli vissiin ammattivika :D Mutta uskon, että nämä mun ohjeet varmisti juurikin sen, että kaikki sujui niin täydellisesti.

Stressiä ei voi välttää, en ainakaan minä. Nukuin edellisenä yönä 5h, mutta jaksoin täydellisesti kolmeen asti yöllä. Älkää siis huolehtiko, vaikkette nuku edellisenä yönä, kyllä sitä silti jaksaa!. Mutta, vaikka tiesin ja näin, että kaikki sujuu hyvin ja kaaso ja bestman hoiti asiat täydellisesti, niin silti ruoka ei maistunut ja kädet tärisi, kun hetkeksikin pysähtyi. Sitten kun ne ainoat ”viralliset” asiat oli hoidettu, eli kimpun- ja sukkanauhanheitto sekä häätanssi, niin vasta sitten pystyin rentoutumaan! Ja iltapalalla maistui jo pizzakin :D Syytän kyllä tästä jännityksestä osittain sitä meidän hääparinpöytää - jotenkin aina siihen istuuduttua alkoi sydän jyskyttää. Jos oltaisiin istuttu vieraiden joukossa, ei ehkä olisi ollut niin huomion keskipisteenä… Mutta tunnen itteni ja tiesin stressin oireet, enkä mitenkään ihmetellyt niitä (ärsytti vain).

Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä. Todella moni kehui facebookin hääryhmässä häävideoitaan, ja niistä saatiinkin idea. Ei haluttu maksaa videokuvaajasta vielä erikseen, niin hoidettiin se itse! Mulla ja mun siskolla on GoProt, joilla ollaan kuvattu aiemmin paljon matkavideoita. Mun veli, veljen tyttökaveri ja mun siskon poikakaveri vuorotteli niiden kahden GoPron kanssa ja kuvasi vähän sitä sun tätä päivän aikana. Lopputulos oli aivan loistava! Saatiin videokuvaa kaikesta tärkeästä, ja itse editoitu versio on meidän näköinen, rento. Jotenkin ne viralliset häävideot on aina ollu myös ällöromanttisia mun makuun… Ja nyt meillä on sekä kuvia että videokuvia meidän hääpäivästä :)
Uusi nimi ei vieläkään kuulosta hyvältä omaan korvaan, mutta ainakin oon osannut töissä kirjautua koneelle oikealla nimellä. Tosin aina kiireessä/ajatuksissaan sitä saattaa alkaa kirjoittaa sukunimeä väärin... Sähköpostia, instatiliä ja snapchat-tiliä en oo alkanu vaihtamaan, ne saa vielä pysyä vanhan nimen muodossa. :D Mutta eipä tämä avioelämä ole muuttanut yhtään mitään, arki alkoi meillä heti seuraavalla viikolla, kun minäkin menin uuteen työpaikkaan pitkän kesäloman jälkeen. Mutta ei me oletettukaan minkään muuttuvan, sen verran monta vuotta ollaan kuitenkin oltu yhdessä.

Summa sumarum, ollaan erittäin tyytyväisiä, mihin rahamme laitettiin. Päivä oli aivan mahtava ja voisin elää sen hetken joka vuosi uudelleen, mutta ilman sitä stressiä vain :D

ALLE 2 KK HÄIHIN - MIKÄ TILANNE?

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Niin se aika vaan kuluu, kesäloma/työttömyys on alkanut ja häät sen kun lähenee! Joskus tammi-maaliskuussa mulla oli hyvinkin neutraali ote häihin, sillä mitään ei silloin oikein saanut häiden osalta aikaiseksi eikä silloin oikeastaan kiinnostanutkaan. Tämä hääfiilis jotenkin vain aina välillä on "on" ja välillä "off". Mutta varsinkin nyt touko-kesäkuussa hommat on alkanut taas rullaamaan eteenpäin, mikä on oikeastaan todella hyvä, koska kohta saattaa tulla jo kiire! Ja mä en halua, että tulee kiire. Kun tilatut koristeet, kutsut ja asusteet on ostettu ja ne on saapunut postissa, niin tässä on tullut jo sellaisia ajatuksia, että hyvähän tästä tulee! Aiemmin kun oli enimmäkseen niitä ajatuksia, että miten ihmeessä me saadaan meidän häistä sen näköiset, kun oikeasti halutaan... Mutta ihmeesti ne häät alkaa konkretisoitumaan, kun koristeita näkee livenä, eikä vain siinä tietokoneen ruudussa.

Kävin äskettäin merkkaamassa tuonne Wedding-osioon jo tehtyjä asioita, ja aika mukavasti niitä sinne saikin jo merkkailla! 

Kutsut oli ehdottomasti se stressaavin tekijä tässä. Tilasin ne Zazzlelta, josta olin löytänyt hyvän mallin oikealla teemavärillä ja olinkin jo suunnitellut tekstin valmiiksi kuukausia aiemmin. Mutta. Kimmon tehtävänä oli hommata meille pappi. Ja siinä kesti hieman kauemmin, kuin olin ajatellut. Lopulta kun Kimmo sai aikaiseksi soitettua meidän toivomalle papille, se olikin jo varattu siksi päiväksi. Tämänhän olisi jo voinut arvata.... Noh, minä sitten lopulta soitin seurakunnalle itse ja sain varattua toisen papin 5 minuutissa. Eli tuleville morsiammille vinkiksi - älkää jättäkö mitään supertärkeää miehen järjestettäväksi, jos mies on saamaton. Kun pappi ja kellonaika oli tiedossa, niin uskalsin vihdoinkin tilata kutsut. Zazzleen olin tyytyväinen, kutsut oli just sitä mitä piti, toimitus vain kesti 3 viikkoa.


Hääpuvun muokkaus tehdään heinäkuussa, vihkisormuksen ostin häämessujen alesta tammikuussa, manikyyri on varattu, hääyö hotellissa varattu, kukat tilattu, osa juomista ostettu, koemeikki ja -kampaus sovittu, rusketusprojekti aloitettu ja aikalailla kaikki koristelut on tiedossa, mitä nyt vähän joutuu asian eteen askartelemaan. Tekemättömien listalla on vielä Kimmon puvun ostaminen, menun sopiminen cateringin kanssa (vaikka sekin ollaan jo Kimmon kanssa mietitty), sekä itse päivän tarkempi ohjelma. Siinä kai kaikki suuremmat tekemiset? Valokuvaajan ja hääkakun tekijän kanssa pitää luonnollisesti vielä treffata... Mun koruihin en ole ihan 100% tyytyväinen tällä hetkellä, pitää katsoa, jos tulisi paremmat vastaan. Hyvät olkaimettomat rintsikat tarvitsen myös, mutta nämä nyt on näitä ostoksia, jotka hoituu helposti. 

Kengät ostin muuten maaliskuussa Espanjasta, ja niihin oon ihan pirun tyytyväinen!


Berliinin matkan parhaimmistoa: Beelitz-Heilstätten

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Ja Berliinin vinkit sen kuin jatkuvat. Täältä voit tosiaan lukea ensimmäisen osan. 

Rakotzbrücken jälkeen ajettiin siis kahden tunnin matka Beelitz-Heilstätten -nimiseen paikkaan, joka on vanha, hylätty sairaala Potsdamin lähellä. Navigaattori löysi perille todella helposti ja minä olin kameran kanssa valmiina kuvaamaan!


Historiasta sen verran, Beelitz-Heilstätten toimi sairaalana jo ensimmäisen maailmansodan aikana, ja varsinkin tuberkuloosipotilaita hoidettiin siellä paljon. Keskellä metsää olevan sairaalan ajateltiin antavan potilaille raikasta ilmaa ja tilaa parantua. Hoidettiinpa siellä myös Hitleriä I. maailmansodan aikana. Toisen maailmansodan jälkeen Beelitz-Heilstätten oli Neuvostoliiton sairaala, joka lopulta hylättiin 90-luvun alkupuolella. Tämä oli mun mielestä kaikista uskomattominta - että parikymmentä vuotta hylättynä ollut sairaala voi olla noinkin huonossa kunnossa. Totta kai vandalismi on vaikuttanut paljon ja joka puolella olleet graffitit tuo omaa osaansa tuohon ulkonäköön, mutta kuitenkin! Vaikuttava tausta niin kuville kuin elokuville - Pianisti-elokuvaa on muun muassa kuvattu tuolla. Vuonna 2015 sairaalan yläpuolelle rakennettiin kävelysillat, joilta pystyy hyvin näkemään koko sairaalan ja metsän ylhäältä päin. Heti, kun näin tästä paikasta kuvia, tiesin, että mun on pakko päästä tuonne! 

Paikalla järjestetään myös pitempiä ohjattuja valokuvauskierroksia sisätiloissa, mutta vain tiettyinä päivinä. Meidän ollessa tuolla tarjolla oli pelkästään minikierros, joka kesti kuitenkin puolisentoista tuntia. Kierros oli vain saksaksi, mutta mä halusin ehdottomasti siihen, koska muuten ei oltaisi päästy tutustumaan kirurgia-rakennuksen sisätiloihin ollenkaan. Ja mä halusin päästä sisälle! Hinta ei todellakaan ollut paha, 5€ per henkilö, joten siellä me kierrettiin Kimmon kanssa muiden saksalaisten kanssa. :) Opastettu kierros kiersi suurimmaksi osaksi sairaalan ympäristöä ja välillä pysähdyttiin kuuntelemaan opasta. Osataan molemmat Kimmon kanssa saksaa (ja oonhan mä myös saksan opettaja...), mutta täytyy myöntää, että niin monipuolinen mun sanasto ei saksassa ole, että olisin kaiken ymmärtänyt! Mutta tehtiin hyvää yhteistyötä; minä ymmärsin aina jotain ja Kimmo jotain. Jos ei ymmärtänyt jotain tai keskittymiskyky oli herpaantunut, niin kysyi vaan toiselta ja yhdessä saatiin hyvä kokonaiskuva oppaan tarinoista. Kirurgiatalossa vierailu oli loppujen lopuksi todella pikainen, mutta niin, 5 euron hintaan olin oikein tyytyväinen tähän historia-pläjäykseen.


Beelitz-Heilstättenistä on vain tunnin ajo takaisin Berliiniin, joten paluumatka sujui nopeasti ja päästiin palauttamaan vuokra-auto jo ennen seitsemää. Hyvinkin vaivatonta siis, suosittelen kaikille tälläistä päiväreissua! Siitä vielä illalliselle juttelemaan päivän tapahtumista, niin olihan tuo kyllä ehkä reissun paras päivä! Niin hyvä, että tätä kirjoittaessa ärsyyntyy hieman, vois lähtä takaisin vaikka heti ;D

Jäinen meri

torstai 23. maaliskuuta 2017

Tuolla meidän karvaisella lapsella on sen verran paljon energiaa, että päivälenkit on pakko olla pitkiä.   Jos päivälenkki olisi vain puolisen tuntia, niin kotona saisi koko ajan heitellä palloa tai viihdyttää jollain muulla tavalla. Väinö on kuitenkin arkipäivisin sellaiset 6-8 tuntia yksin meidän ollessa töissä, joten ei ihme, jos tuollaisen yksinolon jälkeen haluaa vähän tekemistä ja huomiota. Joten uskokaa, sitä pääsee paljon helpommalla, kun Väinöä käyttää vähintään tunnin lenkillä. Saa tehdä ruokaa ja syödä rauhassa, kun toinen nukkuu päikkäreitä rankan lenkin jälkeen :D Hyvin usein me käydään koirapuistossa tai meidän kodin takana olevassa metsässä juoksemassa, mutta tänään torstaina me mentiin meren jäälle!

Sain pienen ahaa-elämyksen, kun näin mun kaverin instagrammissa kuvan Oritkarin ulkoilumahdollisuuksista. Jäätyneelle Perämerelle on tosiaan tehty niin retkiluistelurata, hiihtoladut ja koirienulkoilutusreitti! Sen olin kuitenkin tiennyt, että jäällä on aina talvisin autotie Oulunsalosta keskustaan... Jotta Väinön energiat sais siis johonkin laitettua, niin pakkasin töiden jälkeen koiran autoon ja ajettiin Oritkariin parkkiin. Merellä olikin niin hiihtäjiä, luistelijoita, pilkkijöitä kuin koiranulkoiluttajia. Mitään selkeää reittiä en kyllä meille löytänyt, mutta otin suunnaksi horisontin ja käveltiin rauhassa siellä sun täällä frisbeetä heitellen. Ja sen verran täytyy ehkä kehaista, että vaikka Väinö olikin vapaana ja näki kaukana muita koiria, niin sen verran on opetus mennyt perille, että niiden muiden koirien perään lähtiessään Väinö totteli käskyä ja tuli takaisin mun luo <3


Berliinin matkan parhaimmistoa: Rakotzbrücke

maanantai 13. helmikuuta 2017

Viime lokakuussa matkustettiin siis syyslomalla Berliiniin, jo toistamiseen. Ihastuttiin molemmat Berliiniin ja kaupungin fiilikseen, ruokaan ja paikkoihin jo kesällä 2015, mutta koska pidennetty viikonloppu ei mitenkään riitä Berliinin läpikäymiseen, niin matkustettiin sinne uudestaan. Tällä kertaa oltiin kaupungissa taas 3 yötä, mutta koska lento saapui todella aikaisin Berliiniin ja lähtö oli vasta illalla, saimme matkasta ns. kaiken irti. Mitään samaa ei oikeastaan tällä toisella reissulla tehty - haluttiin kokea uusia asioita ja avartaa sitä meidän Berliinin näkemystä. Tosin täytyy myöntää, että meidän hotellin lähellä sijaitsi todella hyvä döner paikka: kesällä 2015 käytiin siellä kahdesti syömässä ja niin käytiin nytkin kahdesti... :D

Yksi uusista kokemuksista tehtiin reissun kolmentana päivänä, kun vuokrattiin auto ja lähdettiin ajamaan Saksan kuuluisia moottoriteitä pitkin hieman etelään. Auton vuokraus oli muuten erittäin simppeli homma. Ei oltu edes vuokrattu autoa etukäteen, vaan luotettiin siihen, että hotellin lähialueen monista autovuokraamoista löytyisi meille sopiva pirssi. Herättiin aamulla superaikaisin ja heti seiskan jälkeen oltiin jo kyselemässä ensimmäisestä paikasta, Herztiltä, autoa. Yhden päivän vuokraus pikkasen paremmalla vakuutuksella maksoi noin satasen. Autona meillä oli Ford Focus, jonka vuosimallia en kyllä nyt muista, mutta hieno ja nopea se oli. Vai miltä hierovat penkit kuulostaa teistä?

Aluksi Kimmo ajeli hieman varovaisesti moottoriteillä, mutta kun 130 kilometrin tuntivauhdissa oikeastaan kaikki autot ohitti meidät suvereenisti, niin lopulta se nopeusmittari näyttikin jo hieman isompia lukemia. Ja silloinkaan me ei ohiteltu muita, vaan ajettiin mukana.


Maisemat oli aivan upeat! Nähtävästi Saksassa on tapana istuttaa puita teiden varsille, koska pikkukylien teiden molemmilla puolilla oli puita, jotka ihanasti kehysti syksyn väreillä koko maiseman.

Päivän ensimmäisenä kohteena meillä oli Rhododendronpark ja siellä Rakotzbrücke. Puisto sijaitsee  kahden tunnin ajomatkan päässä Berliinistä ja se on vain 6 kilometrin päässä Puolan rajasta. Paikalle oli todella helppo löytää. Navigaattori auttoi parkkipaikalle asti ja sieltä olikin sitten selkeät ohjeet sillalle. Puistoon on muuten ilmainen sisäänpääsy. Ja olihan se silta upea! Vaikka ei tietäisikään tuon niin sanotun pirun sillan tarinaa, niin moni on varmasti nähnyt kuitenkin siitä kuvan. Mun päämissio puistossa olikin ottaa yhtä hieno kuva, kuin muut ammattikuvaajat.


Puisto oli loppujen lopuksi yllättävän pieni, joten siellä ei kauhean kauan kierrelty. Matka jatkui taas länteen päin - pysähdyttiin vain Lidlissä, josta löytyi tutunnäköisiltä käytäviltä evästä, ja sitten kulutettiin taas moottoritietä. Mutta voin todellakin suositella tälläistä päiväreissua! Berliini ja Saksan maaseutu on kuitenkin niin erinäköistä, että oli mukava nähdä muunlaisiakin paikkoja samalla matkalla. Meidän seuraava kohdekin kun oli niin mielenkiintoinen. Siitä kuitenkin lisää sitten joskus toiste. 
Made With Love By The Dutch Lady Designs